VERY SHORT STORIES

               (in Finnish)

VÄÄRÄ PARINVALINTA

VÄÄRÄ PARINVALINTA (I)

Kaksi kuukautta sen jälkeen kun mies oli kuolettavasti rakastunut, kuten hän kaikille kertoi, ja kuvitellut elämänsä naisen kanssa kaikkine yksityiskohtineen (koti, lapset, työ, lomat) ja niin pitkälle tulevaisuuteen, että puhui jälkikommunistisesta viisikymmenvuotissuunnitelmasta, nainen ylitti kadun, oli varomaton ja kuoli saman tien.

 

VÄÄRÄ PARINVALINTA (II)

„Satutat minua“, nainen sanoi, „lopeta.“

Mies katsoi häntä tavalla, jota nainen ei ymmärtänyt. Myöhemmin, ollessaan yksin, hän ajatteli katsetta pitkään. Oliko mahdollista, että mies oli näyttänyt onnelliselta?

VÄÄRÄ PARINVALINTA (III)

„Yksi juttu vielä.“

He makasivat sängyssä pidellen toisistaan kiinni, hetkeä ennen he olivat rakastelleet ensimmäistä kertaa. ”Annan kerran vuodessa lahjan – niin minä sitä kutsun. Tiedän, että… noin ulkoisesti… olen ollut hyvin onnekas ja haluan… en ole mikään egoisti… jakaa onneani kanssaihmisilleni.”

Mies kietoi kätensä naisen hartioiden ympäri ja veti tätä lähemmäksi itseään.

”Valitsen siis jonkun, jolla… niin kuin ulkoisesti… ei ole ollut niin paljon onnea, joka… sanotaanko vaikka… ei pelaa samassa liigassa ja lahjoitan sille yhden yön kanssani. Toisinaan minun kyllä pitää… en tiedä olisiko ylittää itsensä oikein sanottu, mutta sitten jälkikäteen… mikä onkaan hienompaa kuin tehdä yksi ihminen onnelliseksi?”

VÄÄRÄ PARINVALINTA (IV)

„Tuohan on – en edes tiedä, mitä tuohon pitäisi sanoa. Ne ovat valheita, joita… perhettämme halutaan vahingoittaa ja siksi näitä… kauheita valheita. Tunnen mieheni viisitoista vuotta… tarkoitan, että viisitoista vuotta olemme olleet naimisissa, mutta tunnemme vielä kauemmin, eikä mieheni ikinä… en voi edes ajatella sitä. Mieheni on hyvä ihminen ja luotan häneen täydellisesti ja… ja… kaikki muu on roskaa. Kysykää naapureilta, kysykää firmasta, kysykää… voitte kysyä, keneltä haluatte ja kaikki kertovat teille saman.”

 

YSTÄVÄT

 

„Vihaan elämääni“, minä sanoin parhaalle ystävälleni. Oletin, että seuraavaksi mentäisiin tavanomaista rataa, hän väittäisi vastaan ja muistuttaisi hyvistä asioista elämässäni, mutta sen sijaan hän sanoikin:

„Minäkin vihaan elämääsi.“

Hän oli vakavissaan. Hetkeen en tiennyt, mitä ajatella, mutta sitten mietin, että olihan minulla kaikesta huolimatta vaimo ja lapset sekä jonkinlainen ammattikin.

„Sano se vielä kerran.“

„Minä vihaan elämääsi“, hän sanoi.

KASVUTARINA

Näin: Hypitään pahaa aavistamatta sinne tänne, peuhataan lumikasoissa, juostaan ehkä kiinni keppi, joka houkuttelevasti lentää ilmassa – ja yhtäkkiä seistäänkin jäälautalla. Ja jäälautta on paha jäälautta, sillä se ei ole takertunut rantaan niin kuin toiset lautat, vaan ajelehtii kohti avomerta. Yöllä haukutaan pimeyteen. Mutta kukaan ei hauku takaisin eikä kukaan kutsu luokseen.

Muutaman päivän kuluttua erään laivan miehistö löysi puoliksi jäätyneen koiran jäälautalta kahdenkymmenenneljän kilometrin päässä Puolan rannikosta. Lehdistön saatua tiedon asiasta koiralle annettiin nimeksi Itämeri ja sen ihmeellisestä matkasta kirjoitettiin. Valokuvaajat olivat tyytyväisiä, sillä koiralla oli mediakelpoinen eli söpö kuono. Uutinen kulki kautta maan, mutta maa oli liian pieni niin suurelle koiraseikkailulle, ja niin uutinen levisi kaikkialle maailmaan. Äkkiä koira oli kuuluisa.

Seuraavana päivänä lukemattomat ihmiset ilmoittautuivat paikalliseen löytöeläinkotiin koiran omistajiksi. Ensimmäiset kolme olivat koiralle aivan vieraita, mutta neljäs – muuan myyntimies Grudziadziasta –oli todella sen aiempi omistaja. Mutta koira ei liikahtanutkaan. Ei heiluttanut häntäänsä. Ei työntänyt koirankuonoaan ihmisjalkojen väliin. Se ei reagoinut mitenkään edessään seisovaan mieheen, joka kutsui sitä, polvistui ja yritti silittää sitä.

Helppoa se ei ollut, sillä sen koiranluonto veti sitä sellaisiin toimiin, mutta nyt ei saanut olla heikko eikä myydä itseään alihintaan. Se oli selvinnyt päiväkausia jäälautalla. Se oli kokenut seikkailun, jollaista ei moni koira tuntenut. Tulisi vielä muita. Parempia.

LEARN HOW

Äkkiä hän huomasi puhuvansa koko ajan vain itsestään ja omista unelmistaan ja tunsi olevansa itsekäs.

„Entä sinä? Mitä toivot elämältä?“, hän kysyi.

Mies kohautti olkiaan, kuin ei toivoisi mitään, mutta jonkin ajan kuluttua tämä nousi ylös, sanoi „odota vähän“ ja katosi olohuoneeseen. Hän kuuli, kuinka mies käynnisti tietokoneen ja kuinka sitten alkoi kuulua tulostimen rutinaa. – Mies tuli paperi kädessään takaisin. „Tätä“, mies sanoi ja ojensi paperin hänelle. Hän otti sen vastaan, näki ensin vain kuvan, eikä saanut silmiään irti siitä, eikä myöskään tajunnut, mitä näki, vaikka se oli aivan ilmeistä. Sitten hän katsoi ylhäällä olevaa otsikkoa, joka oli kirjoitettu suurin valkoisin kirjaimin: GROW YOUR DICK 2″ IN 4 WEEKS. Sen alla vähän pienemmällä: LEARN HOW.

                                                                                                               

Want to read even more? Marie. Eine Collage nach Georg Büchners Woyzeck (In German).

Want to have a look at comic strips:http://kahlekuningas.sarjakuvablogit.com/

© Johan Eichhorn